Lähtötunnelmia

Nyt kun on kunnialla selvitty lentokentälle ja löydetty paikka istua, on hyvin aikaa kirjoittaa tätä postausta. lähtövalmistelut meni kivan sujuvasti, vaikka välillä aina täytyy hetkeksi pysähtyä ja hengittää pakkauksen lomassa, onneksi ei tarvinnut yksin pakkailla. Mä oon aina ollut semmonen viimetinkaan pakkaaja, aikaisintaan päivä ennen lähtöä on hyvä aloittaa. Tämäkään lähtö ei ollut poikkeus, vikat tavarat kun saatiin reppuun, olikin jo aika lähteä ovesta ulos. Ja tietty vielä pihasta palattiin hakemaan yhtä tavaraa. (Sporkkia, partiolainen kun olen).


Mua jännittää, mut ketä ei jännittäis. Vaikka oon liikkunut paljon yksinäni pitkin Suomea, ja useammassa kaupungissa liikun kuin kotonani. Berliinisäkin tuli käytyä yksin museossa ja metroiltua kun perheen kanssa oltiin. Mutta koskaan en oo yksin lentänyt! Tai käynyt ulkomailla. Tai käynyt edes Itävallassa. Joten nyt on kyllä tosi paljon uutta tulossa. Mutta samalla oon myös todella innoissani, mä ihan oikeesti nousen kohta koneeseen mikä vie mut maahan missä en oo koskaan ollut ja ihmisten luo keiden kanssa oon jutellut pelkästään viesteillä tähän asti. Tässä on myös tajunnut, miten erilaista oikeesti eripuolilla maapalloo onkaan, kun Panaman edustaja pelkää jäätyvänsä ja itse odotan että hetkeksi pääsee pakoon talvea. onhan Wienissä tänään ollut 9 astetta plussalla. Otettiin myös muutama kuva mun YK:n kulkukorttia varten ja ujutan tähän postaukseen kaksi omasta mielestä kivointa.


Tälle päivälle mulla ei kauheesti oo vielä suunnitelmia, saavun Wieniin 18.30 joten voishan sitä jotain keksiä. Ainakin ensin koitan löytää hotellille, josta oon jo valmiiksi katsellut paljon kuvia. Yövyn siis Hotel Kaiserin Elisabtehissä, jossa on ihastuttavan "viktoriaaninen" tunnelma. Hotelliin pääsyn jälkeen vois käydä vähän kiertelemässä lähiympäristöä ja etsiä vaikka kiva kahvilla jossa istuskella. Jos jaksan, niin teen vielä tänään toisen postauksen, jossa kerron vähän tulevien päivien ohjelmasta ja omista fiiliksistä niihin liittyen. Täytyy tosin mennä myös aikaisin nukkumaan, kun United Nations kutsuu jo 7.45-8.15 ja matkaan menee metrolla n. 20min. Täytyy myös huomida eksymivaara :'D

Nyt on hyvä aika pakata läppäri takaisin reppuun ja lähteä ostamaan Turkin pippureita muiden maiden edustajille maisteltaviksi.

-Henna

Mikä ihmeen reissu? Mikä UNODC?

Rehellisesti sanottuna, mulla ei tähän projektiin ryhtyessä ollut mitään hajua että mihin sitä oikeastaan ryhdytäänkään.

Tää projekti sai alkunsa syksyllä, kun olin eräällä koululla pitämässä YAD:n rastia ja silloin kaveri sanoi ohimennen "Ollaan sun päänmenoks suunnittelemassa vähän juttuja. Olis tämmönen foorumi."

Tästä ehti kuulua viikko-pari, kun sain sitten viestiä kyseiseltä kaverilta, että kiinnostaako vielä. Sain samalla jo vähän enemmän infoa. Kyseessä olisi YK:n Huumausainetoimikunnan järjestämä nuorisopaneeli jossain päin Eurooppaa. Ja just mut haluttiin sinne lähettää! (Tai laittaa ensin ehdolle, mutta kuitenkin) Mua pyydettiin tekemään itsestäni hakuvideo, jossa kerron vähän itsestäni ja millä tapaa olen itse tehnyt ehkäisevää päihdetyötä. Ja kaikki tää piti kertoa englanniksi!

Onneks mulla oli ihana ystävä, joka oli heti valmis auttamaan mua tän videon tekemisessä. YADin porukalta puolestaan sain todella paljon apua videolla olevan puheen kirjoittmiseen ja oli ihanan kotoisaa Tampereen toimistolla kirjoitella sitä ja saada samalla rupateltua kaikkien kanssa. Videon kuvaaminen oli HAUSKAA, vaikka toisella kielellä puhuminen kameralle ja kaverin edessä jännitti todella paljon, oli meillä silti todella kivat pari päivää kuvaillessa ja editoidessa tätä projektia.

Mun hakuvideon pääsette näkemään täältä: https://youtu.be/w6AIuNzhDU8

Jossain kohtaa joulukuuta sain kuulla tulleeni valituksi! Tällöin ei tosin vielä osattu kertoa kauheesti uutta. Tiedettiin että foorumi on maaliskuussa, mutta päivät ja maa olivat yhä mysteeri. Tää kaikki omalta osaltaan vaan lisäsi asian kiinnostusta ja omaa innostusta, "Mä edustan Suomee mut en oikeen tiiä vielä että missä.". Joulukuussa myös itse United Natons Office on Drugs and Crime otti muhun yhteyttä ja lähetti mulle kahdeksan yllättävän haastavaakin ennakkokysymystä. Linkki kysymyksiin ja mun vastauksiini tässä:

https://docs.google.com/document/d/1x2HkxQD_Re_0NYSxjUWoJrS0G4TadOyUDHhynwzhn5I/edit?usp=sharing

Joulukuun jälkeen alkoi melkein 2kk vähän rauhallisempi vaihe, jonka aikana mulle kerran soitettiin UNODC:n puolelta ja onniteltiin vielä kerran edustajuudesta. Jossain kohtaa myös selvisi, että nuorisofoorumi ja Huumausainetoimikunnan 64:s istunto järjestetään 12-13.3.2019 Itävallan pääkaupungissa, Wienissä. Tästä vasta innostus nousikin, sillä Itävallassa en ole vielä käynyt ja millään en malttaisi enää odottaa näitä muutamia öitä ennen matkan alkua. Ja sitä, onko mun hotellihuoneessa kylpyammetta (peukut pystyyn!)

Nyt mulle on ilmestynyt lentoliput sähköpostiin, hotellivaraus aamiaisella ja oon päässyt soittelemaan Sisäministeriön edustajan kanssa. Nää on kaikki niin isoja juttuja etten meinaa vieläkään kunnolla käsittää että tää ihan oikeesti tapahtuu ja just mulle. Hurjaa!

Nyt on mun aika mennä nukkumaan, jos tältä innostukselta ees pystyn.
-Henna